Liikenteessä

KOONNUT Martti Merilinna | Liikenteessa@tekniikanmaailma.fi

Liikenteessä

KOONNUT Martti Merilinna | Liikenteessa@tekniikanmaailma.fi

AJONEUVO VAI JALANKULKIJA?

Erästä lukijaamme on jäänyt rasittamaan epätietoisuus ratsastajien lainsäädännöllisestä asemasta. Hän kertoi lukeneensa useammastakin lehdestä, että ratsastajia pidetään liikenteessä jalankulkijoina, mutta autokoulussa opettaja oli kuulemma kertonut, että ratsastaja on ajoneuvon kuljettaja. Mikä lienee totuus?

Tieliikennelain 46 §:n toisessa momentissa todetaan, että ratsastajan ja eläimen kuljettajan on soveltuvin osin noudatettava ajoneuvon kuljettajaa koskevia säännöksiä. Ajoneuvolla tarkoitetaan tässä yhteydessä moottoritonta ajoneuvoa. Kannattaa myös huomata, että ratsastaa voi muillakin elämillä kuin hevosilla, teoriassa vaikka norsuilla.

Ratsastajan paikka on niin lähellä ajoradan oikeanpuoleista reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Jos paikalla on piennar, sitä pitää käyttää, mutta jalkakäytävälle tai pyörätielle ei ole asiaa. Liikennemerkkejä on noudatettava.

Käsite eläimen kuljettaja on tulkinnallinen. Nykyistä aikaisemmassa tieliikennelaissa, joka kumottiin jo 35 vuotta sitten, henkilöä, joka taluttaa koiraa tai muuta pienempää eläintä, kuvattiin jalankulkijaksi. Monien asiantuntijoiden mielestä tämä pitää edelleen paikkansa. Se tarkoittaa, ettei koiraa suurempien eläinten kuljettajia pidetä jalankulkijoina. Hevosta tai lehmää ei näin ollen voi laillisesti taluttaa jalkakäytävällä.

Liikennemerkillä osoitetun ratsastustien käyttäminen on pakollista asianomaiseen suuntaan liikkuessaan. Yhdistetty kevyen liikenteen väylä ja ratsastustie voidaan myös yhdistää. Se osoitetaan allekkain asetetuilla liikennemerkeillä. Vastaavasti rinnakkainen ratsastustie ja kevyen liikenteen väylä osoitetaan rinnakkain asetetuilla merkeillä.

Maastoliikennelain rajoitukset luvattomasta liikkumisesta toisen maalla eivät koske moottorittomia ajoneuvoja. Moottorikelkkareitille sitä vastoin ei eläinten kanssa ole asiaa. Kyseessä on tieliikennelain tarkoittamaa tie, jossa saavat liikkua vain moottorikelkat.

Niin sanottu moottorikelkkaura voi muistuttaa moottorikelkkareittiä ulkoisesti, mutta juridisesti se on vain ”maastoon piirtynyt viiva”. Sillä liikkumisen juridiikkaa ei ole olemassa. Voisi ollakin, jos jo vuosia sitten valmistunut ja tiettävästi hyvin laadittu uusi maastoliikennelaki saataisiin voimaan. Jostain syystä näin ei ole tapahtunut.

Auto ajokuntoon

On kiire ja pitäisi päästä nopeasti liikkeelle, mutta auto on kauttaaltaan lumen peitossa. Tai ainakin sen ikkunat ja peilit ovat jäässä. Tilanne on luultavasti jokaiselle autoilijalle tuttu.

Edessä on siis jonkun sortin ongelma, joka pitäisi ratkaista mahdollisimman nopeasti.

Välinpitämättömimmät raaputtavat pienen aukon tuulilasiin ja lähtevät liikkeelle. He luottavat ajotaitoonsa sekä autonsa lämmityslaitteen ja sähkölämmittimien tehokkuuteen. Tosiasiassa he luottavat ensimmäisten kilometrien aikana lähinnä onneensa.

Liikenneturvan kyselyn perusteella voi päätellä, että tällaisia autoilijoita on viitisen prosenttia kaikista. He unohtavat, että turvallisen ajamisen perusedellytys on tietenkin autosta ulos näkeminen – jokaiseen suuntaan. Onnettomuustutkimukset vahvistavat asian kiistattomasti.

Onneksi valtaosa kuljettajista kertoo puhdistavansa autonsa lumesta ja jäästä aina ennen liikkeellelähtöä, mutta osa heistä, noin neljännes kaikista autoilijoista, myöntää kyllä jättävänsä työn puolitiehen, jos sattuu olemaan kiire.

Mikä on totuus asiassa, jää arvailujen varaan. Voisi kuitenkin kuvitella, että kyselyn tulos hieman kaunistelee todellista tilannetta.

TIELLÄ liikkujien on noudatettava lakia. Liikennemerkkien asettajia se ei aina näytä koskevan. Erityisesti vanhentuneiden liikennemerkkien vaihtamisessa uusiin voi joskus kulua vuosia. Oheisessa kuvassa ei ole kysymys siitä. Suojatielle tai sitä tulosuunnassa viittä metriä lähemmäksi on aina ollut kiellettyä pysäyttää ajoneuvoa. Kielto koskee myös linja-autoja. Vihdissä näyttää kuitenkin, että suojatie ja linja-autopysäkki on asetettu samaan kohtaan. Melkoisen laiton ratkaisu!

LIIKENNETURVALLISUUS on kehittynyt myönteisesti, ja monet tahot haluavat ottaa siitä kunnian. Autoissa tapahtunut kehitys tuntuu kuitenkin unohtuvan. Nykyautoilla joutuu huomattavasti harvemmin onnettomuuteen kuin vanhemmilla, ja jos joutuukin, seuraukset ovat aikaisempaa lievemmät. Esimerkiksi autoilla, joissa ei ole ajonvakautusjärjestelmää, ajetaan kilometreihin nähden melkein nelinkertainen määrä suistumisonnettomuuksia ajonvakautuksella varustettuihin verrattuna.

VIIME kesänä EU julkaisi eri maille asetettavat kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteet. Suomi sai kannettavakseen 39 prosentin vähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Tavoite on EU:n kovimpia ja merkinnee suomalaiselle autoilulle kovia aikoja. Siitä tuskin selvitään ilman jonkinlaisia autonkäyttörajoituksia, eikä se todellakaan ole läpihuutojuttu laajassa, pitkien etäisyyksien harvaan asutussa maassa. Rajoitustarvetta voidaan lieventää siirtymällä entistä vähemmän kuluttaviin autoihin, lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä sekä edistämällä sähköautojen käyttöä siellä, missä se on mahdollista, mutta yksin näillä keinoin tavoitetta ei pystytä saavuttamaan.

TIELLÄ liikkujien on noudatettava lakia. Liikennemerkkien asettajia se ei aina näytä koskevan. Erityisesti vanhentuneiden liikennemerkkien vaihtamisessa uusiin voi joskus kulua vuosia. Oheisessa kuvassa ei ole kysymys siitä. Suojatielle tai sitä tulosuunnassa viittä metriä lähemmäksi on aina ollut kiellettyä pysäyttää ajoneuvoa. Kielto koskee myös linja-autoja. Vihdissä näyttää kuitenkin, että suojatie ja linja-autopysäkki on asetettu samaan kohtaan. Melkoisen laiton ratkaisu!

LIIKENNETURVALLISUUS on kehittynyt myönteisesti, ja monet tahot haluavat ottaa siitä kunnian. Autoissa tapahtunut kehitys tuntuu kuitenkin unohtuvan. Nykyautoilla joutuu huomattavasti harvemmin onnettomuuteen kuin vanhemmilla, ja jos joutuukin, seuraukset ovat aikaisempaa lievemmät. Esimerkiksi autoilla, joissa ei ole ajonvakautusjärjestelmää, ajetaan kilometreihin nähden melkein nelinkertainen määrä suistumisonnettomuuksia ajonvakautuksella varustettuihin verrattuna.

VIIME kesänä EU julkaisi eri maille asetettavat kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteet. Suomi sai kannettavakseen 39 prosentin vähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Tavoite on EU:n kovimpia ja merkinnee suomalaiselle autoilulle kovia aikoja. Siitä tuskin selvitään ilman jonkinlaisia autonkäyttörajoituksia, eikä se todellakaan ole läpihuutojuttu laajassa, pitkien etäisyyksien harvaan asutussa maassa. Rajoitustarvetta voidaan lieventää siirtymällä entistä vähemmän kuluttaviin autoihin, lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä sekä edistämällä sähköautojen käyttöä siellä, missä se on mahdollista, mutta yksin näillä keinoin tavoitetta ei pystytä saavuttamaan.