jääkö tappaJA kiinni?

rikostutkinta Henkirikoksen uhriksi joutuneen naisen ruumis löytyi Tuusulan Hyrylästä marraskuussa 2015. Tekijästä ei ollut tietoa. Rikospaikkatutkijat sekä Keskusrikospoliisin kemistit tekivät töitä vuorokauden ympäri epäillyn löytämiseksi.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikosteknisen yksikön päivystäjä saa puhelun viiden aikaan lauantaiaamuna. Ruumis on löytynyt parkkipaikalta ja ulkoisten vammojen perusteella joutunut henkirikoksen uhriksi.

Tutkija soittaa kollegalleen Mia Luntamolle, kertoo tilanteen ja lähtee hakemaan häntä kotoaan.

Matkalla rikospaikalle tutkijat pohtivat haastavia olosuhteita.

”Sää ei olisi voinut olla enää huonompi. Tuuli puhalsi kymmenen metriä sekunnissa ja vettä oli satanut koko yön”, Luntamo sanoo.

Todisteet tekijästä huuhtoutuivat hetki hetkeltä rikostutkijoiden saavuttamattomiin.

Näyte tekijän kosketuksesta

Poliisipartio oli jo eristänyt alueen, kun Luntamo saapui kollegoineen paikalle.

Alueelle pystytettiin rikosteknisen yksikön lamppuja valaisemaan lähes pilkkopimeää aamuyötä.

Toinen teknikko ryhtyi kuvaamaan: ensin yleiskuvaa, ja sitten koko ajan vain lähemmäksi ja lähemmäksi vainajaa. Parkkipaikka, asvalttitie, lyhyt nurmikkopolku. Uhrin ulkoiset väkivallan merkit. Verijäljet. Tutkijat tekivät työtään mahdollisimman ripeästi, sillä toisin kuin kuivassa sisätilassa, nyt oli kiire.

Luntamo käveli ruumiin viereen ja kumartui tekemään vainajan ulkotarkastusta. Naisen vaatteet riisuttiin pois ja hänen iholtaan taltioitiin näytteitä.

Luntamo vilkaisi rikospaikan nurmikkoa.

”Verijäljistä pystyi päättelemään, että teko oli tapahtunut kävelytiellä, ja että uhria oli sen jälkeen raahattu nelisen metriä alemmas parkkipaikan kulmaan.”

Tutkija otti pumpulipuikolla näytteet vainajan ranteista ja kasvoista toivoen saavansa dna:ta tekijän kosketuksesta. Maassa näkyi verta, mutta oli selvää, että siitä olisi saatu vain uhrin dna.

Rikospaikan tutkinnan jälkeen, tutkinnanjohtajan käskystä, Luntamo meni uhrin kotiin. Vainajan perhe oli jo käynyt taktisten tutkijoiden kuulusteltavana poliisiasemalla Järvenpäässä, mutta heidän asuntonsa piti vielä tarkistaa. Aviomiehen oman kertomuksen mukaan perheenäiti oli soittanut yöllä ja pyytänyt kyytiä. Kun uhrin päälle oli hyökätty puhelun aikana, mies ja poika olivat lähteneet etsimään uhria.

”Niin sanotussa pimeässä henkirikoksessa, jossa tekijää ei tiedetä, lähipiiri oli pakko kuitenkin tutkia.”

Luntamo kiersi perheen asunnossa huoneesta toiseen.

Pyykkikone ei ollut päällä verisiä vaatteita varten, asunnossa ei näkynyt viitteitä pintojen puhdistamisesta, eikä perheen kahdessa autossa ollut verta tai kosteita jälkiä tahrojen pesemisestä.

Yleisön vinkki

Uhrin laukku löytyi lauantaina aamupäivällä muutaman sadan metrin päästä tekopaikalta. Tekninen tutkimusavustaja otti vetoketjun vetimestä dna-näytteen ja lähetti sen Keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon Vantaan Jokiniemeen.

Samaan aikaan taktiset tutkijat huomasivat valvontakamerat rikospaikan läheltä. Videolta löytyi kuvamateriaalia hahmosta, joka käveli ensin kameran ohi ja tuli myöhemmin takaisin.

Tutkijat vertasivat hahmon kävelyn kellonaikoja puheluihin, joita uhri oli käynyt aviomiehensä kanssa.

Kellonajat täsmäsivät, joten jutun tutkinnanjohtaja päätti julkaista videon mediassa. Yksi vihjeen antajista uskoi, että kävelytyylin perusteella hahmo oli hänen ex-miesystävänsä.

Poliisi meni asuntoon Hyrylän keskustassa, löysi sieltä kannabisviljelmän ja otti 34-vuotiaan miehen kiinni epäiltynä huumausainerikoksesta. Kuulusteluissa hän kielsi osallisuutensa naisen murhaan.

Järvenpään poliisivankilan vartijat ottavat epäillyltä sormenjäljet ja dna-näytteen.

Omistajan dna

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikostutkija Anu Vihavainen ja tapahtumapaikalla ollut toinen teknikko lähtivät maanantaina oikeuslääketieteelliseen tutkimuskeskukseen kuolemansyyntutkintaa varten.

”Ruumiinavauksen tiedot olivat arvokkaita, sillä kun rikoksesta epäilty ei itse kertonut mitään, lääketiede ja tutkijat selvittävät tapahtumien kulun”, Vihavainen toteaa.

Taktiset tutkijat jatkoivat samalla kuulusteluja ja etsintöjä. Huumausainerikoksesta epäillyn asunnon roskakatoksesta, muutaman sadan metrin päästä rikoksen tekopaikalta, löytyi muovipussi, jonka sisällä oli housut, takki, lenkkarit ja kaksi maitotölkkiä. Vaatteissa oli veritahroja.

Luntamo kävi tapahtumapaikalla taltioi­massa vaatteet, ja ne tutkittiin Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen teknisissä tiloissa samana päivänä.

Vaatteiden sisäpuolelta, paidan kauluksesta ja housujen resorista, otettiin niin sanotut omistajan dna:t, joilla haluttiin selvittää, kenen päällä vaatteet olivat olleet. Myös näkyvistä veritahroista otettiin näytteet, ja maitotölkeistä taltioitiin sormenjäljet. Näytteet lähetettiin Keskusrikospoliisin tutkittavaksi.

Robotti rikkoo solun

Rikoskemisti Markus Pirttimaa avaa krp:n dna-laboratorion oven ja aloittaa suojavarusteiden pukemisen. Ensin suusuoja, hiussuoja, takki ja lopuksi kahdet kumihanskat päällekkäin. Laboratorioon on tuotu uusia näytteitä, ja yhden paperipussin kyljessä lukee lyhyesti: ”pimeä henkirikos”.

Pirttimaa leikkaa pumpulipuikon päästä palasen ja laittaa sen koeputkeen.

”Yleensä dna-analyysin saamiseen menee useita päiviä, mutta murha menee tuhansien muiden näytteiden edelle.”

Pirttimaan työpari kirjasi näytteen koneelle, ja koeputki sai oman viivakoodinsa.

Koeputki laitettiin kuoppalevylle 95 muun näytteen kanssa ja siirrettiin näytteenkäsittelyrobottiin. Leeviksi nimetyn laitteen tehtävänä oli kerätä dna erilleen näytteestä.

Aluksi robotti lisäsi koeputkeen nestettä, joka rikkoi dna:n ympärillä olevan solun. Kun dna vapautui, koeputkeen lisättiin magneettipartikkeleita. Kun dna tarttui niihin, koeputken ulkopuolella oleva magneetti veti dna:n magneettipartikkeleineen putken reunaan kiinni. Dna ei KRP:n menetelmissä reagoi kuitenkaan itse magneettiin vaan sen päälle lisättyyn aineeseen.

Dna:n keräämisen jälkeen koeputken neste soluroskineen poistettiin ja tilalle laitettiin uusi neste. Kun pesu oli tehty useaan kertaan, dna vapautettiin magneeteista. Kun neste sisälsi pelkkää dna:ta, se oli valmis monistettavaksi.

Monistaminen tapahtuu PCR-laitteella, joka käynnistää dna:ssa niin sanotun ­polymeraasiketjureaktion. Dna:n toistojaksot irrottautuvat toisistaan lämpövaihteluiden avulla ja monistuvat tunnissa satamiljoonakertaisiksi.

Seuraavaksi dna-jaksot eroteltiin toisistaan sähkövirran ja 36 senttiä pitkien, millin kymmenesosien ohuiden lasikapillaarien eli lasiputkien avulla. Putken toisessa päässä robotti pommitti näytettä laserilla erotellen eri dna-pätkät toisistaan. Erottaminen onnistui värikoodeilla, jotka lisättiin dna-jaksoihin monistamisen aikana. Laitteen ccd-kamera otti pitkät ja lyhyet aallot talteen sekä erotteli ne.

Nyt näyte oli valmis vertailtavaksi.

”Pimeissä jutuissa eli kun tekijää ei tiedetä, tunnistamaton rikospaikkanäyte osuu rekisterissä olevaan henkilöön 1 600–1 850 kertaa vuodessa”, Pirttimaa kertoo.

Tälläkin kertaa osuma löytyi.

Dna-analyysi vahvisti epäilyn

Uhrin laukun vetoketjun vetimestä löytyi naisen ja miehen niin sanottua sekoitus-dna:ta. Näyte ei ollut laadultaan paras mahdollinen, mutta oli silti yksi tekninen todiste, joka sitoi huumausainerikoksesta epäillyn miehen henkirikokseen.

Myös roskakatoksesta löydettyjen vaatteiden dna-analyyseista saatiin tuloksia. Vaatteiden omistaja-dna kuului epäillylle ja veriroiskeiden dna uhrille.

Suomen rikoslaboratorion käyttämässä, Yhdysvaltain FBI:n kehittelemässä Codis-nimisessä dna-rekisterissä oli heinäkuun alussa 170 384 henkilön dna:t rekisteröitynä, ja tunnistamattomia rikospaikkatunnisteita oli 12 810. Rekisteri otettiin käyttöön 1999, ja vuoden 2003 lakimuutoksen jälkeen rekisteri on kasvanut noin 10 000 henkilön vuosivauhdilla.

Dna-rekisterissä olevat henkilöt ovat joko rikoksesta epäiltynä tai heidät on tuomittu. Rikoksesta epäillyt ja myöhemmin syyttömiksi todetut poistuvat rekisteristä laissa säädetyn ajan kuluessa. Tuomittujen dna säilyy rekisterissä vielä kymmenen vuotta kuoleman jälkeen. Tämä siksi, koska dna:kin säilyy hyvissä olosuhteissa vuosia ja voi vaikuttaa myöhempien rikosjuttujen tutkintaan.

Veriroiskeita ja nuppineuloja

Muotojälkitutkija Anja Ytti katsoo verisiä housuja mikroskoopin läpi KRP:n ­Rikosteknisessä laboratoriossa, dna:n tutkimustiloissa. Osa verijäljistä on niin pieniä, alle millimetrin halkaisijaltaan, ettei niitä voi nähdä paljain silmin. Housujen toisessa lahkeessa on kymmeniä punaisia nuppineuloja. Ne kertovat jo löydettyjen veriroiskeiden paikat.

Vaatteet tulivat sinetöidyissä pusseissa, jossa oli mukana poliisin pyyntö: etsitään veriroiskeita. Verijälkitutkimus haluttiin teettää oikeuden käsittelyä varten. Jos rikospaikalle tullaan vasta uhrin kuoltua, roiskeita ei päädy vaatteisiin. Tahroja voi tulla, mutta ei roiskeita.

Tutkittuaan housut Ytti vaihtaa mikroskoopin alle epäillyn vaaleat lenkkitossut. Hän siirtelee kenkiä mikroskoopin alla ja lisää nuppineuloja.

”Epäillyn tekijän vaatteista tehdyn tutkimuksen avulla tutkija pystyy päättelemään, onko vaatteita käyttänyt ollut lähellä uhria”, Ytti kertoo.

Verijälkitutkimukset tehdään joko rikospaikalla tai laboratoriossa. Ytti työskentelee laboratoriossa etsien verijälkiä esimerkiksi vaatteista, kun taas poliisin teknisiä rikostutkijoita on koulutettu tunnistamaan verijälkiä rikospaikalla. Verijälkiin pätevöitynyt tutkija tunnistaa muun muassa tippuveren, veriroiskeen ja veripyyhkäisyn toisistaan.

Rikospaikan lattialla tai seinissä olevien veriroiskeiden tulokulman avulla tutkija voi laskea, onko uhri tapahtumahetkellä ollut maassa, kumarassa vai seissyt. Hyvissä olosuhteissa verijäljistä voidaan päätellä myös rikospaikan tapahtumien järjestystä.

Jos keittiössä on veriroiskeita ja lattial­la raahauksen jälkiä, voidaan päätellä, että teko on tapahtunut keittiössä, ja sen jälkeen uhria on raahattu toiseen huoneeseen. Mikäli rikospaikalla on kamppailtu, verijäljet ovat pyyhkiytyneitä ja päällekkäisiä.

Ytti kirjoittaa verijälkilausuntonsa laboratorioon lähetetyistä kengistä ja housuista: ”vaatteita käyttänyt henkilö on ollut hyvin lähellä veriroiskeiden lähtö­aluetta”.

Järjestelmä pisteyttää sormenjäljet

Keskusrikospoliisin tekninen tutkija Sanna Mäntylä ottaa vastaan maitotölkeistä otetut sormenjäljet ja syöttää ne AFIS-nimiseen sormenjälkirekisteriin (Automated fingerprint identification system).

Mäntylä etsii jäljistä mahdollisia häiriöitä ja merkitsee niihin niin kutsutut erikoiskohdat. Tämän jälkeen järjestelmä vertailee jälkiä rekisterissä oleviin sormenjälkiin.

Henkirikoksesta epäillyn sormenjäljet oli skannattu poliisivankilassa jo aiemmin, ja myös ne oli lähetetty AFISiin.

”Kun jälki laitetaan hakuun, järjestelmä vertaa rikospaikalta taltioituun jälkeen merkitsemiä erikoiskohtia rekisterissä olevien jälkien erikoiskohtiin ja pisteyttää jäljet niin, että eniten samankaltaisuuksia omaavat rekisterin jäljet saavat eniten pisteitä”, Mäntylä kertoo.

Muutaman minuutin kuluttua koneen näytölle ilmestyy eniten pisteitä saaneet jäljet. Mäntylä vertailee silminnähden jälkiä tietokoneen näytöltä.

”Toinen tutkija – joskus kolmas ja neljäskin – tekee saman varmistaakseen oikean tiedon.”

Maitotölkkien sormenjälkitutkimuksien tulokset olivat ensimmäinen tekninen tieto, jolla epäilty saatiin sidottua roskakatoksen löydöksiin. Poliisi sai tulokset 1. joulukuuta, kaksi päivää murhan jälkeen.

Kova paikka myös tutkijoille

Rikos käsiteltiin Tuusulan käräjäoikeudessa huhtikuussa 2016. Koko Suomi järkyttyi naisen kuolemasta, sillä uhri olisi voinut olla kuka tahansa. Uhrin aviomies piti oikeudessa tunteikkaan puheen siitä, mitä syytetty oli heidän perheeltään vienyt.

Juttu oli raskas myös rikostutkijoille.

”Alamaailman rikoksiin tai päihteidenkäyttäjien välien selvittelyihin on jo tottunut, eikä niistä menetä yöuniaan. Tämä henkirikos oli kuitenkin kaikessa raakuudessaan kova paikka”, Anu Vihavainen ja Mia Luntamo pohtivat.

Mielentilatutkimus osoitti syytetyn syyntakeettomaksi ja diagnosoi skitsofrenian. Mies ei saanut vankeustuomiota, mutta hänet pakotettiin tahdosta riippumattomaan psyykkiseen hoitoon.

Äitiä ja vaimoa jäivät suremaan kaksi lasta sekä aviomies kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen.

Dna:sta 16 toistojaksoa

Dna on ihmisen geneettinen perimä, eli dna:ssa on rakennuspalikat, joilla ihminen on koottu. Jokaisella ihmisellä on erilainen dna, joka koostuu neljästä eri merkistä: a:sta, c:stä, g:stä ja t:stä. Yhdessä nämä merkit muodostavat miljardien peräkkäisten merkkien sarjan, joissa kirjaimet ovat eri järjestyksissä.

Dna-tutkimuksessa keskitytään niihin dna:n toistojaksoihin, joissa on eniten vaihtelua ihmisten välillä. Puolet toistojaksoista on peritty äidiltä, puolet isältä. Vain identtisillä sisaruksilla dna on niin samanlainen, ettei niitä voi erottaa toisistaan nykyisillä rutiinimenetelmillä.

Krp tutkii dna:sta Euroopan tasolla sovittuja kuuttatoista toistojaksoa. Näin mahdollistetaan näytteiden vertailu Prümin sopimuksen tehneiden maiden välillä. Sopimus säätelee yhteistyön tehostamista terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi.

Henkirikoksista valtaosa selviää

Alla oleva graafi kertoo henkirikosten määrän ja selvitettyjen rikosten osuuden 1980–2016 (murhat, tapot ja surmat). Yhtenä vuonna selvitettyjen osuus nousi tilastollisesti yli 100 prosentin, koska osa jutuista siirtyi edelliseltä vuodelta. Viime vuonna henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista kaksi kolmesta selvisi. Omaisuusrikoksissa sen sijaan selvitettyjä rikoksia on vuodesta toiseen ollut vain runsas kolmannes. Lähes 90 prosenttia poliisin tietoon tulleista huumausainerikoksista onnistuttiin selvittämään. Kaikkien rikosten ­yhteenlaskettu selvitysosuus on kolme neljännestä.

LÄHDE: TILASTOKESKUS, RIKOS- JA PAKKOKEINOTILASTO

Sormenjälki vai dna?

Sormenjälkiä on kolmea päätyyppiä: yleisimmät ovat silmukka ja pyörre, ja kaari on harvinaisin. Sormenjälkitutkimukset ovat nopeita ja kiistattomia, mutta melko työläitä, kun taas dna:n vahvuutena on osumatarkkuus.

Sormenjälkiä on kautta aikojen yritetty turmella. Mutta vaikka viiltämisellä menisi kuinka syvälle – viiden ihokerroksen alle – ihosolukko paranee aina takaisin ennalleen.

Monenlaisia verijälkiä

• Tippuveri – veri on tippunut haavasta tai esineestä.

• Veriroiske – ulkoisen voiman eli esimerkiksi lyönnin aiheuttama.

• Veripyyhkäisy – verijälki, joka on muodostunut verisen pinnan pyyhkäisystä verettömään pintaan, esimerkiksi veristen hiuksien jättämät jäljet seinässä

• Siirtokuvio – verijälki, jossa kosketuksen seurauksena verta siirtyy pintojen välillä. Joissakin tapauksissa kosketuksesta voi jäädä tunnistettava jälki.

Teknisen tutkinnan välineitä

• Tarvikkeita dna:n ja sormenjälkien taltioimiseen, käsineitä ja suusuojaimia

• Erilaiset valonlähteet, mm. UV-valo

• Järjestelmä-, video- ja infrapunakamera

• Drone/multikopteri/rpas-järjestelmä laajempien alueiden dokumentointiin ja kuvaamiseen

• Olosuhdekaappi ja liimahöyrykaappi sormenjälkitutkimuksiin

• Mittalaitteita mm. vainajan ruumiinlämmön mittaamiseen, etäisyysmittauksiin laserlaite

• Metallinilmaisin

• Endoskooppi eli tähystyskamera

• Verijälkien esillehakukemikaalit

• Mikroskooppi, suurennuslasi ja luuppi

KRP:n laboratoriovälineitä

• Dna-jaksojen tunnistus: väriaineet, herkkä ccd-kamera ja laser sekä dna:n monistuslaite

• Näytteenkäsittelyrobotti

• AFIS-sormenjälkirekisteri

• Mikroskooppi, luuppi, nuppineulat

Sormenjälki vai dna?

Sormenjälkiä on kolmea päätyyppiä: yleisimmät ovat silmukka ja pyörre, ja kaari on harvinaisin. Sormenjälkitutkimukset ovat nopeita ja kiistattomia, mutta melko työläitä, kun taas dna:n vahvuutena on osumatarkkuus.

Sormenjälkiä on kautta aikojen yritetty turmella. Mutta vaikka viiltämisellä menisi kuinka syvälle – viiden ihokerroksen alle – ihosolukko paranee aina takaisin ennalleen.

Monenlaisia verijälkiä

• Tippuveri – veri on tippunut haavasta tai esineestä.

• Veriroiske – ulkoisen voiman eli esimerkiksi lyönnin aiheuttama.

• Veripyyhkäisy – verijälki, joka on muodostunut verisen pinnan pyyhkäisystä verettömään pintaan, esimerkiksi veristen hiuksien jättämät jäljet seinässä

• Siirtokuvio – verijälki, jossa kosketuksen seurauksena verta siirtyy pintojen välillä. Joissakin tapauksissa kosketuksesta voi jäädä tunnistettava jälki.

Teknisen tutkinnan välineitä

• Tarvikkeita dna:n ja sormenjälkien taltioimiseen, käsineitä ja suusuojaimia

• Erilaiset valonlähteet, mm. UV-valo

• Järjestelmä-, video- ja infrapunakamera

• Drone/multikopteri/rpas-järjestelmä laajempien alueiden dokumentointiin ja kuvaamiseen

• Olosuhdekaappi ja liimahöyrykaappi sormenjälkitutkimuksiin

• Mittalaitteita mm. vainajan ruumiinlämmön mittaamiseen, etäisyysmittauksiin laserlaite

• Metallinilmaisin

• Endoskooppi eli tähystyskamera

• Verijälkien esillehakukemikaalit

• Mikroskooppi, suurennuslasi ja luuppi

KRP:n laboratoriovälineitä

• Dna-jaksojen tunnistus: väriaineet, herkkä ccd-kamera ja laser sekä dna:n monistuslaite

• Näytteenkäsittelyrobotti

• AFIS-sormenjälkirekisteri

• Mikroskooppi, luuppi, nuppineulat